Joku vilvoitti raadeltua otsaansa kuun kasteessa ja joku toinen löi meren partaita repeilevin nyrkein. Joku kolmas ihmetteli vierestä:)

(Niin Edith Södergranin runoa 'Landet som icke är'  kuin myös Jacques Brellin, Liisa Ryömän ja Hectorin teosta 'Amsterdam' kunnioittaen.)

(P.S. Viideskin tuntematon 'suuruus' on mielestäni ihan hyvä tyyppi:))