Tämä ei johtunut siitä, että sen roolisanoiksi oli krjoitettu Hölyn Pölyä.

Vaan siitä, että yleisö ei huomannut sitä.

Yllättäen Yksinäinen Sukeltaja lähtikin uimaan.

Keuhkot riemuitsivat Elävästä Verestä.

Luuranko tunsi itsensä yksinäiseksi. Se kaipasi parempaa juttuseuraa. Evoluutiossa kehittämästään turkiskasvusta huolimatta lajin ongelma oli, että kieli puuttui.

Vampyyri pettyi iskettyään kulmahampaansa syvälle Zombien avonaiseen kaulaan. Hetken mietittyään Vampyyri tönäisi Zombien kauemmaksi ja arveli, ettei sydämestäkään kannattanut etsiä verta juotavaksi. Zombie tuijotti Vampyyria syvälle silmiin eikä tuntenut mitään.

Teloitettu - näytelmän päärooli

Vankilan Selli - joukko ihmisiä

Lapio - näyttelijä, jolla on sielu

Paikka Itselle -  joku, johon mahtuisi

Näytelmän ensimmäinen, viimeinen ja ah niin surullinen näytös:

Teloitettu kaivoi Vankilan Sellissä. Hän etsi Lapiolla Paikkaa Itselleen.

ovat sielut irti ruumiistaan!

me niitäkö joskus muistellaan?

horisontinko taakse kuunnellaan?

sillä siellä ne laulavat laulujaan!

Syksyn sumuna tulen pimeisiin ja kaikuviin betonihalleihin, kosteisiin.

Yksinäisenä ja murskattuna ikävänä,

Tulen

kunnes häviän

Katoavana, kaikuna, kaipauksena

                      Kuun valona tulen, talvella, hetkeksi

ja hetkeksi nostan, tanssiin kanssani, lumen ohutta hengitystä, kuiskausta

ja jäätävä naula polttaa sormissa, lihakset vapisevat väsymyksestä

Kesän perhosena tulen muuratuille tiiliseinille, käsille tai

lapion varteen pölyiselle tielle, jossa koneen rytmi, joskus, vie kauas.

Askel lisää,

 olen

Mutta eniten, muistathan,                                                                                                              

valkoisena ja ohuena tulen siniselle taivaalle………

aurinkoon, tuulen haituvana, meren kannelle, tuulen haituvana.

äärettömänä veden tuntuna, elävänä merenä ja taittuvana virtana, sieluna.

tuulen haituvana pyörähdän meren kannella, hiuksissasi.

Ja mietin:

enkö lopulta kai minäkään muuta kuin yritin elää, mitään muuta kuin kaikki,       

varmaan sinäkin.

Ihmiset yrittävät elää.   

…….sitten kai katoamme emmekä itsekään tiedä.

ja kysymme:                                                                                        olimmeko?

                                                                                                                                   kuitenkaan?

mutta nyt: älä pelkää iskä...sillä eihän ole mitään pelättävää.

tulen.            

Älä pelkää, iskä, tulen, enkä enää kuole.

En enää kuole.

ja Syylliset kävivät Oikeutta. Syyttömät syyttivät Syyllisiä ja Syylliset sanoivat, että Syyttömien Syyttäjät valehtelivat. Syyttömiä avustivat siis Syyttäjät ja Syyllisten avustajat halusivat Syyllisistä Syyttömiä. Näin ollen Syyllisten avustajat todennäköisesti olivat tietoisia syyttömyyden olemuksesta ja siis tunsivat ehkäpä paljonkin Syyttömiä. Tietenkin Syylliset olivat heille tuttuja jo virankin puolesta. Syyttömät taas puolestaan eivät kai olleet tehneet kenellekään mitään pahaa. Tai jos olivat, niin se ei kuitenkaan tehnyt heistä Syyllisiä.